Etusivu/Ennakointi/Mitä on ennakointi?/

Takaisin edelliselle sivulle | Piilota kuvat | Tulosta sivu

Ennakoinnin merkitys

Ennakointi ja aluekehitys

Ennakoinnin avulla voidaan vaikuttaa aluekehitykseen tuottamalla monipuolista ajantasaista tietoa alueen elinkeinoelämästä, työmarkkinoista, väestökehityksestä ja tärkeiden toimialojen kehiytyksestä. Alueen oppilaitokset, yritykset ja kehittämisorganisaatiot voivat hyödyntää ennakoinnin avulla tuotettua tietoa omassa toiminnassaan.

Ennakointitietoa tuotetaan, kerätään, muokataan, analysoidaan ja viestitään Oulun Eteläisen näkökulmasta. Ennakoinnissa yhdistetään mennyttä historiatietoa tulevaisuutta arvioivaan tietoon. Tietoa tuotetaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tarkastelua varten. Tulevaisuutta koskevaa tietoa ovat muun muassa:

Suomessa työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi pohjautuu eri toimijoiden väliseen laajaan yhteistyöhön, jossa keskeisessä asemassa ovat eri ministeriöt, Opetushallitus, lääninhallitukset, maakuntien liitot, TE-keskukset, koulutuksen järjestäjät sekä korkeakoulut ja yliopistot. Ennakoinnin keskeisimmät tehtävät ovat

  1. Laatia taloudellista kehitystä ja työllisyyttä koskevia ennusteita
  2. Ennakoida työvoiman ammattirakenteen kehitystä
  3. Arvioida työvoiman kysyntää ja saatavuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä
  4. Ennakoida uuden työvoiman koulutustarpeita
  5. Arvioida nuorten koulutuksen valtakunnallisia ja alueellisia aloittajatarpeita.

Uudenmaan TE-keskus julkaisi vuonna 2002 Alueellisen ennakoinnin oppaan: Alueellisen ennakoinnin käytännön opas SUOMI. Oppaan mukaan "Ennakointi on järjestelmällisten, osallisuutta lisäävien, tulevaisuustiedon hankintaan ja keskipitkän tai pitkän aikavälin visioiden laatimiseen liittyvien menetelmien soveltamista niin, että parannetaan nyt tehtävien päätösten tietopohjaa ja käynnistetään yhteisiä toimia."

Alueellisen ennakoinnin käytännön opas SUOMI

Koulutuksen ennakoinnissa on käytössä valtakunnallinen ennakointijärjestelmä, joka pohjautuu ns. työvoimamenetelmään. Ennakoinnissa lähtökohtana on toimialoittainen työvoiman tarve-ennuste.  Toimialoittainen työvoiman kysyntäennuste johdetaan kansantalouden kokonaiskehitystä kuvaavista tuotantoennusteista. Ennusteet perustuvat työministeriön asettaman eri hallinnonalojen edustajista muodostetun työryhmän näkemyksiin.

Suomessa on tehty keskipitkän ja pitkän aikavälin työvoiman kysynnän ja tarjonnan arvioita säännöllisesti 1960-luvulta alkaen.  Raportit ja laskelmat on tuotettu poikkihallinnollisena asiantuntijayhteistyönä. Vuonna 2007 ilmestyi Työvoima 2025 -raportti, joka oli jatkoa pitkälle raporttien sarjalle. Työvoima 2025 on analyysi lähivuosien ja pitkän aikavälin talouskasvun tekijöitä ja työllisyyssisältöä koskeva analyysi. Työn on tarkoitus palvella kotimaista ja kansainvälistä suunnittelua ja tutkimusta. 

Työvoima 2025 -työryhmän puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen työministeriöstä. Työryhmään osallistui eri ministeriöiden asiantuntijoita. Työn tueksi koottiin eri alojen asiantuntijoista koostuneet teemaryhmät, jotka keskittyivät maailmantalouteen ja integraatioon, kasvuun, tuottavuuteen ja työllisyyteen sekä toimialoittaiseen kehitykseen, työvoiman tarjontaan, työelämäteemoihin sekä alueellisuuteen.

Työvoima 2025 –raportti hahmottelee Suomen tulevaisuutta usealla eri tasolla lähivuosina ja vuoteen 2025 sekä joiltakin osin aina vuoteen 2050 saakka. Raportissa vaihtoehdot on rajattu peruskehitysuraan ja tavoitteellisiin kehitysuriin. Peruskehitys kuvaa nykytrendien valossa arvioita kehityksestä, kun ei tapahdu merkittäviä yllätyksiä. Tavoitteellinen kehitysura hahmotellaan hyvän työllisyyden kautta. Se johdetaan tietyin edellytyksin peruskehityksestä.

Näiden rinnalla esitetään herkkyyslaskelmia, jotta nähdään, mikä on erilaisen kasvu-, tuottavuus- tai väestönkehityksen merkitys. Laskelmat on tehty Pitkän ajan TyövoimaMallia hyödyntäen. Sen pohjalta saatuja toimiala-arvioita käyttäen laadittiin ammattirakenne-ennuste Opetushallituksessa ja niitä hyödynnettiin myös alueellisen kehityksen arvioinnissa. Väestöennuste on ajantasaistettu työryhmän tarpeisiin.

Työvoima 2025 -raportti (14.2.2007)

Oulun Eteläisen ennakointi liittyy osaltaan maakunnalliseen ja valtakunnalliseen ennakointiin. Pohjois-Pohjanmaan ennakoinnin kehittämisestä vastaa Pohjois-Pohjanmaan liiton hallinnoima TIENNA -hanke (Tieto- ja ennakointipalvelun kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla 1.4.2006 - 31.3.2009) Hanke kehittää Pohjois-Pohjanmaata koskevaa tietopalvelua ja alueellisen ennakoinnin koordinointia sekä tilastotiedon analysointia yhteistyössä alueen kehittäjäorganisaatioiden kanssa. Oulun Eteläisen ennakointi kytkeytyy tiiviisti maakunnalliseen ja valtakunnalliseen ennakointiin. Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2004 päättyneen e-ennakointihankkeen www-sivut löytyvät osoitteesta: http://eennakointi.fi.

 

Koulutustarjonta 2012 -hanke

Koulutustarjonta 2012 -hankkeessa tuotetaan maakuntien koulutustarve-ennusteet Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman valmistelua (KESU) varten, joka tehdään vuosille 2007-2012. Kehittämissuunnitelman valmistelusta vastaa Koulutustarjonta 2012 -työryhmä ja opetusministeriö.

Valtakunnallinen ennakointityö toteutetaan siten, että osa ennakointiprosessista tehdään keskitetysti opetushallituksessa ja osa aineistoista toimitetaan alueille työstettäväksi. Työn loppuvaiheessa siirrytään opetusministeriön ja maakuntien liittojen väliseen keskusteluun.

Alueelista ennakointia koordinoivat työryhmät kootaan maakuntien liittojen aloitteesta. Alueellista ennakointinäkemystä ovat muodostamassa maakunnan liiton lisäksi ainakin TE-keskus, lääninhallitus, koulutuksen järjestäjät, alueen yritysten edustus ja sosiaalipartnerit (työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöjen edustajat). Tiedonkulun on oltava avointa kaikille koulutukseen kytkeytyville viiteryhmille.

Aluetyöryhmien päätehtävät ovat ammattirakenne-ennusteiden laatiminen toimialaennusteiden perustalta, Opetushallituksessa tuotettavien maakuntaliittokohtaisten koulutustarvelaskelmien tulkinta ja arviointi sekä näkemyksen muodostaminen alueellista aloittajatarpeista opetusministeriön KESU -valmistelua varten.

Maakuntien liittojen koulutustarvetta ennakoidaan työelämän tarpeista lähtien tarkastelemalla työllisen työvoiman kysynnässä tapahtuvia muutoksia vuosien 2005-2020 välillä. Aluetyöryhmän ennakointityö etenee seuraavasti:

Koulutustarjonta 2012 -työryhmä valmistelee KESUn valmisteluryhmälle aloittajatarpeet ja uudesta kehittämissuunnitelmasta on määrä olla luonnos 30.6.2007 mennessä.

Koulutus ja tutkimus 2007-2012 - Alustava laskelma koulutustarjonnan tavoitteista vuodelle 2012 (23.4.2007)

Koulutus ja tutkimus 2007-2012 (luonnos 29.6.2007)

Opetushallitus on toimittanut maakuntien liitoille tilasto- ja ennakointiaineistoa, joista on saatavissa aluekohtaista tilasto- ja ennustetietoa.

Valtakunnalliset aineistot:

  1. toimialaennusteet v. 2004-2020
  2. toimialoittaiset ammattirakenne-ennusteet v. 2004-2020
  3. ammattiryhmien kehitys v. 1995-2000-2004
  4. ammattiryhmien ammattisiirtymät v. 1995-2000 ja 2000-2004
  5. ammattien ja koulutuksen vastaavuustilastot v. 2000 ja 2004
  6. ammattiryhmäkohtainen koulutuksen vastaavuusavain v. 2020
  7. ikäluokkaennusteet v.2011-2015 (SM+OPM+OPH)
  8. moninkertaista koulutusta, läpäisyä ja työvoimaosuutta koskevat tilastotiedot ja tavoitteet
  9. aloittaneiden määrä eri koulutusasteilla koulutus- ja opintoaloittain (v. 2002-2005)

Maakuntakohtaiset aineistot

  1. toimialaennusteet v. 2004-2020
  2. toimialoittaiset ammattirakenne-ennusteet v. 2004-2020
  3. ammattiryhmien kehitys v. 1995-2000-2004
  4. ammattiryhmien ammattisiirtymät v. 1995-2000 ja 2000-2004
  5. ammattiryhmien koulutustiedot v. 2000 ja 2004 sekä avain v. 2020
  6. ikäluokkaennusteet v. 2011-2015 (myöhemmin tarkentuvalla tavalla)
  7. opiskelijavirta-aineistot (vuoropuheluvaiheeseen, ei laskentaan)

 Aikataulu

Käsitteitä

Alueelliset toimialaennusteet Toimialaennusteita ovat perusura ja tavoiteura. Perusuralla kuvataan pääasiassa trendin mukaista talous- ja työllisyyskehitystä. Tavoitevaihtoehdossa kuvataan täystyöllisyyteen johtavaa kehitystä, jossa tuotannon kasvu ja tuottavuus ovat peruskehitystä nopeampaa.

Toimialoittaista ammattirakenne-ennustetta ja koulutustarve-ennakointia varten toimialaennusteet muunnetaan Opetushallituksen laskentamallin edellyttämään luokitukseen (Mitenna-toimialaluokitus). Tarvittavat tasokorjaukset tehdään Opetushallituksessa. Maakunnittain yhteenlasketut työllisten määrät vastaavat valtakunnallista ennustetta peruskehityksessä. Tavoitekehityksen osalta summaa ei soviteta yhteen työministeriön valtakunnallisen ennusteen kanssa.

Maakunnat ovat laatineet toimialaennusteita myös ns. HEMAASU-mallin toimialaluokituksella. Nämä vuoden vaihteessa Opetushallitukselle toimitetut alueelliset ennusteet on muutettu Mitenna-luokituksen mukaisiksi.  Opetushallitus on siirtänyt toimialaennusteet taulukkopohjaan, joka käsittää kunkin toimialan ammattirakenteen tilastovuosilta 1995, 2000 ja 2004. Kyseiseen taulukkoon (ammattirakenne-ennustetyökaluun) laaditaan maakunnittaiset ammattirakenne-ennusteet.

Alueelliset ammattirakenne-ennusteet: Ammattirakenne-ennusteiden laatimisessa tuotetaan ennuste toimialojen sisäisestä ammattirakenne-muutoksesta. Toimialoittaiset työllisten määrän kehitysennusteet (perus- ja tavoiteura) saadaan Työvoima 2025 -projektin tuloksena. Ammattirakenne-ennusteen laatimisen lähtökohtana on Mitenna 2006 -mallin toimiala- ja ammattiryhmäluokitukset.

Valtakunnallisen ennusteen laatimisessa on käytetty lähteinä uusimpia ennakointijulkaisuja, joissa on käsitelty yhteiskunnan ja talouden toimintaympäristön muutoksia ja kehitysvaihtoehtoja pitkällä aikavälillä. Lisäksi on käytetty vastaavia toimialakohtaisia lähteitä. Toimialojen sisällä ennustetut alatoimialojen muutokset on otettu huomioon valtakunnallisessa ammattirakenne-ennusteessa.

 

Perus- ja tavoiteurien oletukset on pyritty kytkemään perus- ja tavoitekehityksen ennustevaihtoehtoihin. Pääammattiryhmien näkökulmasta on otettu erityiseen huomioon ammattiosaajien ja asiantuntijatyön nykyinen ja tuleva keskinäinen suhde.

 

Alueellisessa ennustetyössä arvioidaan, miten ammattirakenteiden tulisi muuttua, jotta maakuntien liittojen perusuran tai tavoitteellisen kehityksen mukainen toimialakehitys toteutuisi. Aluetyöryhmien ammattirakenne-ennusteiden laatiminen käynnistyi, kun Opetushallitus lähetti maakuntien liitoille maakuntakohtaiset historiatiedot ammattiryhmien kehityspiirteistä valtakunnallisine vertailutietoineen työryhmäsivuille.

 

Ennustetyö voidaan aloittaa toimialojen ammattiryhmien suhteellisella tarkastelulla ja laatimalla arvio toimialan keskeisimmissä ammateissa toimivien määrästä. Ammattirakennetyökalu mahdollistaa mm. tarkastelun pääammattiryhmittäin ja eri koulutustaustoja edellyttävien ammattiryhmien välillä. Työkalun käyttöä on ohjeistettu alueellisissa koulutustilaisuuksissa.

 

Maakuntien liitot laativat yhteistyötahojensa kanssa alueelliset ammattirakenne-ennusteet ja Opetushallitus tuottaa laskentaprosessin mukaisesti tämän jälkeen maakuntakohtaiset koulutustarpeiden ennakointilaskelmat. Maakuntien liittojen ammattirakenne-ennusteita ei soviteta yhteen valtakunnalliseen peruskehitykseen.

 

Alueellinen vertailtavuus ja laskelmien uskottavuus paranevat vuoropuheluvaihetta ajatellen kun laskelmat tehty tietyillä samoilla taustaoletuksilla – tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei alueellinen näkemys tulisi esille. Tavoitteellista olisikin, että aluetyöryhmät käsittelisivät peruskehitys-vaihtoehtoa yhteisten ennustetyön periaatteiden mukaisesti.

 

Lisäksi toimialaennusteen taustana olleiden periaatteiden tulisi myös välittyä ammattirakenne-ennustetyön laadintaan. Tämä loisi myös hyvät edellytykset vertailla maakuntien liittojen laskentatuloksia ja vahvistaisi Mitenna 2006-mallin tavoitetta laskentaprosessin läpinäkyvyydestä.

Ammattirakenteen peruskehityksen lähtökohtana on kullekin maakunnalle laadittu peruskehityksen mukainen toimialakehitys. Peruskehityksessä ammattirakenteen muutosten arvioidaan tapahtuvan suhteellisen vakaasti ja alueen toimialojen aiempaa kehitystä noudattaen. Tämä tarkoittaa, että ennusteen tulisi noudatella pääosin vuosien 1995-2000-2004 trendikehitystä. Alueilla voidaan kuitenkin painottaa perustellen perus-kehityksessäkin keskeisten ammattiryhmien muutosta historiallista kehitystä enemmän. Toisaalta sellaisten ammattiryhmien osuutta työpaikoista voidaan vähentää historiallista kehitystä voimakkaammin toimialoilla, joiden on ennakoitu esim. ulkoistavan näiden ammattiryhmien töitä.

Ammattirakenteen tavoitekehitys perustuu maakuntien omiin tavoitteellisiin toimialaennusteisiin. Lähtökohtana ovat maakuntasuunnitelmat ja niissä esitetyt kehitystavoitteet. Ammattirakenteissa painottuvat maakuntien strategioille keskeiset ammatit ja ammattiryhmät. Ammattirakenne-ennustetyössä olisi toivottavaa huomioida, että perus- ja tavoitekehityksen mukaiset näkemykset olisivat toisistaan poikkeavia toimialakohtaisessa ammattiryhmien suhteellisessa jakaumassa. Näin ollen kehitysvaihtoehdot eivät poikkeaisi toisistaan vain työllisten määrän perusteella ja laskentatuloksiksi saataisiin kaksi vaihtoehtoista skenaariota. Maakuntien liittojen tavoitteelliset kasvualat tulisikin tuoda esille tavoitekehityksessä peruskehitysvaihtoehtoa voimakkaammin.

Tuntemattomien %-osuus vakioidaan toimialoittain valtakunnallisen ennusteen mukaisesti lähtövuoden tasolle (v. 2004) perus- ja tavoitevaihtoehdoissa!

Ikäluokkaennusteet Nuorten ikäluokkaennustetta tarvitaan koulutuksensa aloittaville nuorille varattavien koulutuspaikkojen kokonaismäärän laskemiseen. Koulutustarvelaskelmissa, joissa ennakoidaan pitkän aikavälin keskimääräisiä aloittajatarpeita, on perusteltua käyttää lähtökohtana usean vuoden ennusteita. Vuosien 2011-2015 aloittajatavoitteen laskemisessa käytettävä ennuste muodostetaan seuraavasti:

Käytettävät ennusteet

Peruskehitys: Lähtökohtana Tilastokeskuksen väestöennuste, joka sisältää muuttoliikkeen ja siirtolaisuuden ns. trendilaskelma. Ikäluokkaennusteessa huomioidaan kuitenkin viime vuosien toteutunut väestönkehitys myöhemmin tarkentuvalla tavalla yhteistyössä Opetushallituksen, opetusministeriön, sisäasiainministeriön ja maakuntien liittojen kesken.

Tavoitekehitys: Tilastokeskuksen väestöennusteen trendilaskelma, omavaraislaskelma tai niiden keskiarvo. Laskentaan valitaan se vaihtoehto, joka vastaa parhaiten maakunnan asettamaa tavoiteväkilukua (kokonaisväkiluku). Toisena vaihtoehtona on tavoitekehityksen vaihtoehdossa oman väestöennusteen käyttö perustellusti. Tilastokeskuksen uusi väestöennuste ilmestyy toukokuussa 2007.

Alueellisten ja valtakunnallisten ennusteiden yhteensovittaminen: Peruskehityksen vaihtoehdossa yhteensovitus tapahtuu väestöennusteen kautta. Jos kaikissa maakunnissa käytetään samoja koulutusjärjestelmän tehokkuusvaatimuksia, myös nuorten ikäluokan kouluttamiseen vaadittavat aloittajatarpeet ovat alueellisissa ja valtakunnallisissa laskelmissa yhteismitallisia. Tavoitekehityksen vaihtoehdoissa aloittajatarpeen yhteensovittamista ei tehdä.

Työvoima- ja koulutustarpeiden laskentaprosessi

Opetushallituksessa tehty työvoima- ja koulutustarpeen ennakointityö perustuu työvoimamenetelmään, jota on laajennettu koulutustarpeiden ennakoinnissa tarvittavilla osilla. Laskentaprosessissa ennakoidaan tavoitevuoden työvoiman kysyntää ja tarjontaa ja sovitetaan nämä yhteen. Valtakunnallinen ja alueellinen laskentaprosessi ovat yhtenevät. Seuraavassa on tiivis esittely laskentaprosessista, joka lähtee liikkeelle toimialoittaisista työvoiman kysyntäennusteista ja ammattirakenne-ennusteista.

Vaihe 1: Työvoiman kysynnän muutosennuste ammattiryhmittäin Työvoiman kysynnän muutosennuste lasketaan toimialoittain summattujen tavoitevuoden ammattirakenne-ennusteiden ja viimeisimmän tilastovuoden ammattirakenteen erotuksena. Tavoitevuoden toimialoittaiset ammattirakenne-ennusteet saadaan kertomalla toimialoittaiset työvoiman kysyntäennusteet (lukumäärät) ja ammattirakenne-ennusteet (prosenttiosuudet) keskenään.

Vaihe 2: Avautuvat työpaikat Avautuvat työpaikat lasketaan lisäämällä työvoiman kysynnän muutosennusteeseen työllisestä työvoimasta ennustejakson ajalta lasketut kuolleisuus-, työkyvyttömyys- ja eläkepoistumat. Poistumakertoimet ovat samat sekä valtakunnallisessa että alueellisissa laskelmissa.

Vaihe 3: Uuden työvoiman tarve Uuden työvoiman tarve saadaan lisäämällä avautuviin työpaikkoihin ammattisiirtymien, työttömien työvoimatarjonnan ja ennustejakson lopun työttömyysennusteen vaikutukset. Ammattisiirtymissä kiinnitetään huomiota nettosiirtymiin, eli kunkin ammattiryhmän tulo- ja menovirran summaan. Työttömien työvoimatarjonnassa otetaan huomioon poistumat, minkä jälkeen jäljelle jäävää työttömien työvoimatarjontaa supistetaan ottamalla huomioon työttömien jäljelle jäävä työikä. Ennustejakson lopun työttömyysennusteena käytetään lähtökohtaisesti kaikille samaa työttömyysastetta.

Vaihe 4: Koulutetun työvoiman tarve Koulutetun työvoiman tarve saadaan muuntamalla uuden työvoiman tarve ammattiryhmäluokituksesta koulutusluokitukseen. Tämä tapahtuu ammattiryhmien ja koulutuksen vastaavuusavaimen avulla. Jokaiselle ammattiryhmälle on muodostettu oma vastaavuusavain, joka kuvaa ko. ammattiryhmän koulutusta. Ammattiryhmän vastaavuusavain muodostuu useista ammateista, joille on määritelty niitä vastaava koulutus. Ammattiryhmän vastaavuusavaimessa nämä yksittäisten ammattien koulutusavaimet yhdistetään käyttäen apuna työllisten lukumäärien suhteellisia osuuksia kussakin ammattiryhmässä tarkasteltavana olevalla alueella. Ammatteja on käytössä yhteensä n. 400 kappaletta.

Vaihe 5: Työelämän koulutustarve Työelämän koulutustarve saadaan yhdistämällä koulutetun työvoiman tarve ja koulutuksen tehokkuusluvut. Näitä ovat läpäisyosuus, moninkertaisen koulutuksen osuus ja työvoimaosuus. Näiden kertoimien avulla otetaan huomioon käytännön koulutusjärjestelmän tulokset ja niiden vaikutus koulutustarpeeseen. Samat tehokkuusluvut ovat käytössä sekä valtakunnallisessa että alueellisessa laskennassa.

Vaihe 6: Nuorten aloittajatarve Nuorten aloittajatarve saadaan kertomalla työelämän koulutustarpeen esittämä rakenne ikäluokkapohjaisella aloittajatarpeella. Tämän määrittämisessä otetaan huomioon ikäluokkien kokojen kanssa ammatillisen koulutuksen koulutusosuus, em. tehokkuusluvut ja alueellisten opiskelijavirtojen nettovaikutukset.

Vaihe 7: Aikuisten tutkintotarve Koulutustarvetta ennakoidaan kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin huomioidaan lähtötilanteessa ilman ammatillista koulutusta olevia ammattiryhmittäin: Arvioidaan siis työvoiman osalta, kuinka suuri osa ilman ammatillista koulutusta olevista hankkii vuositasolla oman ammattinsa koulutuksen. Tämä vaikuttaa aikuiskoulutustarvetta lisäävästi, mutta ei vaikuta ammattirakenteeseen. Toiseksi arvioidaan, kuinka suuri osuus lähtötilanteen ammattiryhmien työllisistä vaihtaa vuositasolla toiseen ammattiryhmään ja kuinka suuri osa näistä hankkii uuden ammattinsa edellyttämän koulutuksen. Tämä lisää aikuiskoulutustarvetta ja vaikuttaa myös ammattirakenteeseen ja ammattirakenteen muutoksen kautta nuorisoasteen koulutustarpeeseen.

MITENNA 2006 ammattiryhmittely

Ammattirakenteen muutos 1995-2004

Pohjois-Pohjanmaan esitys aloittajatarpeesta koulutusasteittain (Koulutustarjonta 2012) 24.8.2007

 

ennakointi,strategiat,tilasto,tilastot,tilastotiedot,tilastokeskus,megatrendi,työllisyyskehitys

Takaisin edelliselle sivulle | Tulosta sivu | Sivun ylös